Touhua lapsille

Kaverisynttärit-merirosvojen aarrejahti

Lapsilla kaverisynttärit on vuoden odotetuin juhla, joulun lisäksi. Aikuisia talo täynnä lapsia enenmänkin hirvittää. Pienet ohjelmanumerot estävät tilannetta riistäytymästä käsistä, mutta välillä niiden keksiminen tuo paineita, etenkin jos haluaa jotain muuta kuin aasin hännän asettelua. Kaverisynttärit-merirosvojen aarrejahti on jännittävää ja hauskaa ohjelmaa koko juhlaporukalle ja saa tilanteen pysymään hallituna kaaoksena kaaoksen sijaan.

Meillä alkaa uhkaavasti lähestyä ekaluokkalaisen kaverisynttärit kun mittariin tulee seitsemän vuotta heti syyskuun alussa. Joka vuosi mietin mielessäni, että tänä vuonna en ota asiasta mitään painetta vaan laitan tarjolle sipsiä ja popcornia ja hevisauruksen lallattamaan täysille. Joka vuosi käy niin, että viikko ennen h-hetkeä huomaan suunnittelevani jotain aarteen metsästykseen, pukeutumiseen, herkkuihin ja teemoihin liittyvää. Tällä kertaa olen aloittanut suunnittelun edes hieman aikaisemmin kuin yleensä. Tänä vuonnakin on luvassa jonkin sortin aarteen metsästystä (ehkä jos kerkeän tässä hulinassa jotain suunnitella loppuun asti), mutta kerron siitä enenmän kuin kaverisynttärit on pidetty. Ajattelin nyt kertoa viime vuoden aarteen metsästyksestä, joka toteutettiin merirosvotyylillä. Toivottavasti tästä on apua jollekin joka tuskailee kaverisynttäreiden järjestämisessä samalla tavalla kuin minä. 

Merirosvojen aarrejahti alkoi niin, että synttärivieraiden saavuttua ja lahjojen avauksen jälkeen nostin pöydälle pahvilaatikon (vanha kenkälaatikko), jonka olin koristellut. Laatikon päällä oli kirje, jonka luin erittäin täpinöissään oleville pojille: ”tarina kertoo, että ilkeä kapteeni koukku on piilottanut aarrekartan hurjaan pääkalloluolaan. Aarrekartta johdattaa oikean merirosvoaarteen luo, mutta pääkalloluolan eteen on kapteenikoukku rakentanut portin ja sen portin avaimen hän on visusti piilottanut kaikilta aarretta janoavilta. Olisitteko te valmiita etsimään avaimen, kartan ja löytämään oikean merirosvoaarteen?” Pojat olivat ihan innoissaan, ”JOOOOOOOOOOOO!!!!”. ”avatkaa laatikko ja noudattakaa tarkasti sieltä löytyviä ohjeita”

Aloitus laatikkona toimi vanha kenkälaatikko.

Laatikosta löytyi toinen kirje, jossa luki: ”1. Avaimen ja kartan pystyy löytämään vain oikeat merirosvot, joten pukeutukaa laatikosta löytyviin vaatteisiin”. Laatikossa oli kartongista askartelemani merirosvohatut sekä silmälaput. Hattuihin idean olin napannut pinterestissä ja silmälapun olin leikannut kartongista ja laittanut niihin kuminauhat. Merirosvohatut sovitettiin ja nidottiin vasta tässä vaiheessa kiinni, että jokaiselle saatiin oikean kokoinen hattu.

Kirje jatkui: 2.”Jotta teistä tulisi oikeita merirosvoja on teille annettava myös oikeat merirosvonimet, se tapahtuu seuraavasti: jokainen nostaa laatikosta kaksi nimilappua ja laittakaa niistä löytyvät nimet oman nimenne eteen”. Aloituslaatikosta löytyi pieni laatikko, johon olin kirjoittanut hauskoja yhteensopivia sanoja kahden värisille lapuille ja kutakin väriä nostettiin yksi. Toisen värisissä oli adjektiiveja: vanha, vihanen, likainen, punainen, haiseva, tarkka ja toisessa joitain sanoja mitkä sopivat aiheeseen merirosvot: puujalka, evä, varvas, silmä, pääkallo, parta yms (ideoita olin hakenut pinterestistä: merirosvonimiä). Olin askarrellut myös nimilaput, joihin kunkin merirosvonimi kirjoitettiin. Luulin ensin, että tämä saattaisi olla tylsää lapsista, mutta osoittautuikin todella hauskaksi ohjelmanumeroksi. Lapuista tuli hauskoja nimi yhdistelmiä: kuten vanha varvas Eppu.

Aloituslaatikosta löytyi kirje, jossa kerrottiin mitä seuraavaksi pitää tehdä
Aloituslaatikosta löytyi: merirosvoille hatut ja silmälaput sekä pienirasia, josta arvottiin nimet sekä nimilaput

Merirosvot olivat valmiina aarrejahtiin. Ensin oli etsittävä pääkalloluolan avain ja laatikosta löytyvässä kirjeessä kerrottiin, että ensimmäinen vihje löytyy samasta huoneesta jossa olimme. Lapset alkoivat katselemaan ympärilleen ja etsimään. Lopulta löytyi pieni vanha käärö( paperista saa vanhan näköistä kun liottaa sitä teevedessä ja rypistelee). Käärössä oli kuva seuraavasta paikasta, jossa vihje sijaitsee esimerkiksi. pyykinpesukoneesta. Kaikki juoksivat pesukoneelle ja sieltä löytyi toinen käärö, jossa oli kuva kengästä. Kaikki kengät käyttiin läpi ja taas löytyi käärö. Juoksutin sitten poikia jonkin aikaan ympäri meidän taloa vihjeeltä vihjeelle. Yksi vihje johdatti pojat meidän pihalla sijaitsevaan huvimajaan. Huvimajan pöydällä oli ilmapallopeli (lainassa siskoltani), jossa ilmapallo on sellaisessa telineessä ja  vuoron perään siihen työnnetään tikkuja aina yksi napsaus kerrallaan kunnes ilmapallo puhkeaa. Seuraava vihje oli piilotettu ilmapallon sisälle. Lopulta viimeinen vihje, johdatti pojat eteisessä olevan lippaan luo, josta löytyi vanha avain ja taskulamppuja. Pääkalloluolan avain oli löydetty, jeeesss!

vihjekäärö oli avattuna tämän näköinen, jossa oli aina kuva seuraavasta paikasta esim.pesukone.

Pääkalloluolan olin tehnyt yläkerrassa olevaan vinokattoiseen vinttikomeroon. Avain sopi vinttikomeron pikkuruiseen oveen, johon olin pahvista askarrellut kyltin ”PÄÄSY KIELLETTY”. Varastona käytetyn komeron tavarat olin nostanut takinmaiselle seinälle ja piilottanut mustan ison lakanan alle. Muutkin seinät ja ikkunan olin peittänyt mustilla lakanoilla, että komerossa olisi pimeää. Vinttikomero oli jo itsestään aika pelottava, joten sen koristelemiseksi ei paljoa tarvittu. Tilasin hämähäkinverkkoa, jota levitin joka paikkaan ja paljon. Tämän tekeminen oli karmiva kokemus kun vähän väliä säikähti hiuksiin sotkeutuvia hämähäkkejä. Siskoltani olin lainannut Halloween koristeita: pääkallo, luuranko, hautakivi, hiiriä. Lisäksi olin hyllyille lisännyt vanhoja sanomalehtiä, kiviä, simpukoita, pulloja ja vanhan tikarin, kaikkea mitä olin kotoa löytänyt ja sopi teemaan. Tänne huoneeseen olin piilottanut aarrekartan, jonka olin repinyt neljään osaan.

Pääkalloluolaan on kätketty aarrekartta
Kaveri synttärit-merirosvojen aarrejahti

Pojat menivät kaikki kerralla luolaan, koska se oli hieman jännittävä. Myöhemmin vasta ajattelin, että toivottavasti kukaan ei näe painajaisia. Aarrekartta löytyi neljässä osassa ja se teipattiin kiinni. Olin yrittänyt piirtää aarrekarttaan muutamia selkeitä maamerkkejä mitä seuraamalla aarre löytyy. Kartassa on pääkalloluolan jälkeen portti, joka tarkoitti meidän yläkerran porttia rappujen edessä. Kaksi ovea tarkoittivat meidän makuuhuoneen ovea ja lastenhuoneen ovea. Puu löytyy maalattuna lastenhuoneen seinältä. Lopuksi aarre löytyi lattiatyynyn takaa, joka toimi kivenä sitä vartioi papukaija ja käärmeet, jotka myös löytyivät kartasta. Jes, aarre löydetty. Jokaiselle pojalle oli oma aarrepussukka missä oli merirosvoaiheisia tarroja, lakupiiput ja namia (olisin halunnut tatuointeja sekä kultakolikoita, mutta niitä ei löytynyt)

Aarrekartta
Aarre on piilotettuna ”kiven” taakse, jota vartioi käärmeet ja papukaija

Juhlat jatkuivat samassa huoneessa, josta aarre löytyi. Olin ostanut kasan karkkia, mehua ja sipsejä. Pääkalloluolassa pojat halusivat käydä taskulampuilla useaan kertaa, joten siitä tuli vähän kuin ohjelmanumero vaikka oli kuulemma vähän lälly ollutkin. Lisäksi olin piirtänyt valmiita koukkuja kartongista, jotka oli tarkoitus leikata ja liimata kertakäyttömukiin (kun käden laittaa mukiin niin jokaisella olisi ollut oma koukku, tämä ideakin pinterestistä), mutta pojat eivät jaksaneet keskittyä vaan sanoivat minulle, että ” tee sä ne valmiiksi” ja minähän tein.

Tämä oli kyllä uskomattoman hauskaa kaikista ja pojista oikein huokui innostus ja jännitys. Tämän järjestäminen ei loppujen lopuksi vaatinut paljoa rahaa enkä ollut hankkinut muuta merirosvoteemaan liittyvää.  Lapsilla on mahtava mielikuvitus ja pystyvät heittäytymään tällaiseen mukaan täysillä ilman mitään sen ihmeellisempää rekvisiittaa. Aluksi oli tarkoitus pitää tämä kaikki ulkona ja järjestää oikein temppurata, jota pitkin mentäisiin, mutta koska satoi (yllätys) niin jouduin suunnittelemaan tämän sisälle sopivaksi. Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä jos teille on tulossa kaverisynttäreitä. Meillä Merirosvojen aarretta pääsi etsimään myös serkut ja Fanny kaverisynttäreiden jälkeen, kun kerran on tällaisen järjestänyt on kivaa, että sitä pääsevät kokeilemaan muutkin.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Tykkäsitkö blogista? Jaa se myös ystävillesi :)